Lada 119 HB 1,6
26.9.2007
Vanhaan malliin
Lada pysyy sitkeästi meikäläisillä automarkkinoilla. Nyt 110-mallit ovat vaihtuneet pienempään autoon, joka tuntee merkinnän 119. Sen paras ominaisuus on viiden vuoden takuu.
Jari Kujala, kuva
Koeajettavan Lada Kalinan eli suomalaisittain Lada 119:n (alkuperäisen merkinnän mukaan 1119:n) historia juontaa vuoteen 1996, jolloin julkistettiin uuden Ladan ensimmäiset prototyypit. Moderni muotoilu sisälsi yhteisiä piirteitä muiden sen ajan pikkuautojen kuten Opel Corsan kanssa.
Virallinen esittely tapahtui Moskovan autonäyttelyssä 1999, ja vuonna 2001 olivat vuorossa tuotantovalmiit autot. Viisiovisen 1119:n rinnalla esiintyivät myös porrasperäinen 1118 ja farmarikorinen 1117. Tuotanto alkoi uudella linjalla vuonna 2004.
Uutta Ladaa ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää nykyaikaiseksi. Markkinatalouden lait pätevät, ja Lada on samalla viivalla muiden autojen kanssa, ainakin periaatteessa. Silti Ladaan yhdistyy yhä sellaisia arvoja, joiden kanssa ostajan on oltava sinut. Siinä mielessä se on yhtä tietoinen valinta kuin jokin näyttävä urheiluauto.
Miksikään halvaksi autoksi 119:ää ei liki 14000 euron hintaisena voi väittää, sillä autohinnastosta löytyy tusinan verran halvempia tai samanhintaisia viisiovisia autoja. Näistä Lada tosin on ainoa 1,6-litrainen.
Viimeistelyn taso on selvästi parempi kuin Lada 110:ssä, mutta edelleen löytyy irvistäviä paneeleja, viimeistelemättömiä muoviosia ja jäykkätoimisia, mutta hentorakenteisia säätimiä. Varustukseen kuuluu kaksi turvatyynyä, mutta sivuille niitä ei saa. Myöskään ilmastointilaitetta ei ole saatavissa. Pientä hienostuneisuutta edustavat kauko-ohjattu keskuslukitus, etuovien sähköikkunat, ajotietokone ja kaksi kelmeää kartanlukuvaloa.
Moottorin ääni on karkea jo joutokäynnillä. Suurehko iskutilavuus ja vanhanaikaisuus tuntuvat positiivisesti siten, että liikkeellelähdöissä ei sammuminen uhkaa. Moottorissa on muutenkin tiettyä pontevuutta, mutta ajoittain voimat tuntuvat olevan hukassa. Kaasupolkimen liike on pitkä ja jäykkä, eikä sen loppuosasta tunnu olevan paljon iloa.
Vaihteisto vaatii reippaita otteita. Varsinkin ykkösvaihteen kytkeminen on aluksi voimalaji, kunnes oppii oikeat suostuttelukeinot.
Jos on vaihteisto raskas, niin on ohjaus kevyt. Se on sähköisen tehostimen ansiota, joka tosin pitää sirinää rattia pyöriteltäessä. Tehostuksesta huolimatta ohjaus on hyvin hidas. Kierroksia laidasta laitaan kertyy yli neljä. Ohjaus palauttaa ääriasennoistaan pontevasti, mutta viimeisen neljänneskierroksen osalta palautus on hoidettava itse.
Jousitusmukavuus istuu hyvin auton muuhun olemukseen. Epätasaisuudet sekä tuntuvat että kuuluvat. Ladojen tapaan joustovarat ovat kuitenkin pitkät, ja jousitus on selvästi tarkoitettu toimimaan myös huonoilla teillä.
Ladat ovat markkinoidemme ainoita uusia henkilöautoja, joiden varustukseen ei kuulu lukkiutumattomia jarruja. Jo ensimmäisissä koejarrutuksissa jarrut napsahtivat lukkoon hyvin miedolla poljinvoimalla.
Huolestuttavampi ja suorastaan pelottava piirre oli se, että takajarrut lukkiutuivat jopa ennen etujarruja varsinkin jarrujen ollessa kylminä. Suorallakin tiellä auto pyrki poikittain, saati sitten mutkassa jarrutettaessa.
Ensimmäisten jarrumittausten jälkeen auto palautettiin maahantuojalle ja toivottiin jarrujärjestelmän tarkistusta. Maahantuojan korjaamo löysikin vikaa takajarrujen paineenrajoitusventtiilistä. Uudet kokeet kertoivat, että tilanne oli hieman parantunut, mutta edelleen takajarrut olivat yliaktiiviset.
(Tiivistelmä Velimatti Honkasen TM:n 17/07 artikkelista, s. 162-165)
 Lue juttu |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
 Facebook |
 Del.icio.us |
|
 |
Osta tai myy. Hae Nettiautossa olevat Lada 119-merkkiset autot. |